Videon transkriptiot
Se ei ole mitä luulet
Äärimmäinen totuus on sanatonta. Hiljaisuutta hiljaisuudessa. – Pirke Avot
Maailman suurimmat hengelliset opettajat muinaisista nykypäiviin ovat jakaneet näkemyksen siitä, että olemuksemme syvin totuus ei löydy mistään erityisestä uskonnosta tai hengellisestä perinteestä, vaan se löytyy jokaisen ihmisen sydämestä. Runoilija Rumi sanoi: “Missä on se kuu, joka ei koskaan nouse tai laske? Missä se on sielu, joka ei ole mukanamme eikä ilman meitä? Älä sano, että se on täällä tai tuolla.
Kaikki luomukset ovat “Sitä”, mutta vain niille silmille, jotka voivat nähdä. Osa 2: (Se ei ole, mitä luulet) Baabelin tornin tarinassa ihmiskunta hajosi lukemattomiksi kieliksi, uskomuksiksi, kulttuureiksi ja etupiireiksi. Babel tarkoittaa kirjaimellisesti “Jumalan porttia”. Portti on ajatteleva mielemme – meidän ehdonvaraiset rakenteemme. Ne jotka tulevat ymmärtämään todellisen luontonsa, tuolla puolen nimeä ja muotoa olevan olemuksensa, ovat vihkiytyneet suureen mysteeriin, joka on portin ulkopuolella.
Vanhassa elefanttivertauksessa kuvataan kuinka erilaiset perinteet ovat oikeastaan kaikki osoittamassa yhtä suurta totuutta. Sokeiden ryhmästä jokainen koskettaa eri elefantin osaa ja saa omanlaisensa vaikutelman siitä mitä elefantti on. Norsun jalkaa vasten seisova henkilö kuvailee elefantin olevan kuin puu. Häntää koskeva henkilö sanoo, että norsu on kuin köysi. Norsu on kuin keihäs, sanoo se, joka on syöksyhampaan vieressä. Jos joku koskettaa korvaa, hänestä tuntuu siltä, että elefantti on kuin viuhka. Kylkeä koskettava henkilö on vakuuttunut siitä, että norsu on kuin seinä. Ongelmana on, että koskettaessamme elefanttimme osaa uskomme kokemuksemme oleva ainoa totuus. Emme tunnusta tai arvosta sitä, että jokaisen henkilön kokemus on saman eläimen eri osasta. Ikiaikainen filosofia ymmärtää, että kaikilla hengellisillä ja uskonnollisilla perinteillä on jaettavana yhtä yleistä totuutta: Mystistä tai transsendenttia todellisuutta, jolle perustalle kaikki henkinen tieto ja oppi on kasvanut.
Swami Vivekananda tiivisti ikiaikaisen opetuksen, kun hän sanoi: “Kaikkien uskontojen loppu on jumalan toteutuminen sielussa. Se on yksi yleinen uskonto.” Tässä elokuvassa käytämme sanaa jumala vain kielikuvana osoittamassa ylitsepääsemätöntä, suurta mysteeriä rajoitetun egoisen mielen yli. Oman todellisen itsensä eli läsnäolevan itsensä ymmärtäminen on jumalallisen luontonsa tajuamista. Jokaisella sielulla on mahdollisuus ilmentää uutta korkeampaa tietoisuutta ja herättää se unesta ja muotoon samaistumisesta. Kirjailija ja visionääri Aldous Huxley, joka tunnetaan kirjastaan “Uusi uljas maailma” sanoo kirjassaan “Perennial Philosophy”, että historiassa toistuu aina uudelleen aika ajoin eräs opetus, ja se ottaa muotonsa sitä ympäröivästä kulttuurista. Hän kirjoittaa: “Ikiaikainen filosofia” on tiivistetysti ilmaistuna sanskritin kaavassa “Tat Tvam Asi”; “Sitä Sinä olet.” Atman tai läsnäoleva ikuinen itse on yhtä Brahmanin kanssa, absoluuttinen periaate kaikesta olemassaolosta ja jokaisen ihmisen lopullinen päämäärä on löytää totuus itsensä.
Selvittää kuka hän todella on. Jokainen perinne on kuin timantin viiste, joka heijastaa saman totuuden ainutlaatuista näkökulmaa, samalla heijastaen ja valaisten toisia. Kielellisistä tai käsitteellisistä kehyksistä riippumatta kaikilla tuota ikiaikaista opetusta kuvaavilla uskonnoilla on jonkinlainen käsitys siitä, että on olemassa yhteys johonkin suurempaan, johonkin itsemme tuolle puolen. On mahdollista oppia ja integroida opetuksia useastakin lähteestä ilman että samaistaa käsitystä itsestä niihin. Sanotaan, että kaikki todelliset henkiset opetukset ovat vain sormi osoittamassa tuonpuoleiseen totuuteen. Jos pidämme kiinni uskonkappaleista, opetus mukavuussyistä jättää hengellisen kehityksen kitukasvuiseksi. Totuuden ymmärtäminen konseptin ulkopuolella vapauttaa kaikesta takertumisesta ja kiinnittymisestä, päästää irti kaikista uskonnollisista käsitteistä. Egon näkökulmasta sormi, joka osoittaa sinulle samadhia, osoittaa suoraan kohti kuilua. Pyhän Ristin Johannes sanoi: “Jos tahtoo olla varma kulkemastaan polusta, täytyy sulkea silmänsä ja kävellä pimeässä.”
“Eläminen täyttä elämää… on oleskelua aina ei-kenenkään maalla… … ja olla halukas kuolemaan aina uudelleen.” — Pema Chödron
Samadhi alkaa hypyllä tuntemattomaan. Muinaisissa perinteissä sanottiin, että samadhin ymmärtämiseksi täytyy kääntää tietoisuus pois kaikista tutuista kohteista; kaikista ulkoisista ilmiöistä, ehdollistuneista ajatuksista ja tunteista, kohti tietoisuuttta itseään, kohti sisäistä lähdettä; oman olemisensa sisimpään ytimeen. Tässä elokuvassa käytämme sanaa samadhi viittaamaan transsendenttiseen, korkeimpaan samadhiin, joka on nimetty Nirvikalpa Samadhiksi.
Nirvikalpa Samadhissa itsen aktiivisuus ja kaikki etsiminen ja tekeminen lakkaavat. Voimme vain puhua siitä, mikä putoaa pois, kun lähestytään sitä ja mitä ilmestyy uudelleen, kun palaamme takaisin siitä. Ei ole olemassa ymmärtämistä eikä ei-ymmärtämistä, ei “jotain asiaa” eikä “ei mitään”, ei tietoisuutta eikä tiedostamattomuutta. Se on ehdotonta, ääretöntä ja selittämätöntä mielelle. Kun itse palaa toimintaan, läsnä on ei-tietäminen; eräänlainen uudestisyntyminen, ja kaikki uudistuu. Meille jää jumalallinen tuoksu, joka kestää pitempään aina polulla kehittymisen mukaan.
Muinaisissa perinteissä on kuvattu useita erilaisia samadhin tyyppejä, ja tässä kieli on aiheuttanut paljon sekaannusta vuosien varrella. Viittaamme sanalla samadhi transsendenttiseen yhteyteen, mutta voisimme yhtä hyvin käyttää sanaa toisestakin perinteestä. Samadhi on muinainen sanskritin termi, joka on yhteinen vedalaisen joogaperinteen ja Intian Samkhya-perinteen kanssa ja se on läpäisevänä monissa muissa hengellisissä perinteissä. Samadhi on kahdeksantena osana Patanjalin kahdeksanosaista joogaa ja kahdeksantena osana Buddhan jaloa kahdeksanosaista polkua. Buddha käytti sanaa “Nirvana”, “vanan” eli itsen toiminnan lakkaaminen. Patanjali kuvaili joogaa tai samadhia sanoilla “chitta vritti nirodha”, joka sanskritissa tarkoittaa mielen “pyörteilyn tai spiraalin lopettamista”. Se on tietoisuuden erottamista koko mielen matriisista tai luomuksista. Samadhi ei merkitse mitään käsitettä, koska sen ymmärtäminen edellyttää koko käsitteellisestä mielestä luopumista.
Eri uskonnot ovat käyttäneet erilaisia sanoja kuvaamaan jumalallista yhteyttä. Itse asiassa sana “uskonto” tarkoittaa jotain vastaavaa. Latinankielessä “religare” tarkoittaa uudelleen sitoutumista tai uudelleen kytkemistä. Se on samanlainen kuin sana yoga, joka tarkoittaa yhteenliittämistä, maailmallisen yhdistämistä transsendenttiseen. Islamilaisuudessa se näkyy itse sanassa islam, jonka muinainen arabialainen merkitys on alistumista tai rukousta Jumalalle. Se merkitsee täydellistä nöyrtymistä tai luopumista itsen rakenteesta.
Kristilliset mystikot kuten Fransiskus Assisilainen, Avilan Pyhä Teresa ja Pyhän Ristin Johannes kuvaavat yhteyttä Jumalaan, sisällä olevaan Jumalan valtakuntaan. Tuomaan evankeliumissa Kristus sanoi: “Valtakunta ei ole täällä eikä siellä. Pikemminkin Isän valtakunta on levinnyt maan päälle, eivätkä ihmiset sitä näe.” Kun katsoo Kreikan filosofien, Platonin, Plotinuksen, Parmenidesin, ja Herakleituksen töitä ikiaikaisten opetusten näkökulmasta, näkee niiden ilmentävän samaa viisautta. Plotinus opettaa, että suurin inhimillinen pyrkimys on ohjata ihmisolento kohti täydellisyyden ylintä tilaa ja yhteyttä Ykseyteen.
Lakota-intiaanien poppamies ja pyhä mies Musta Hirvi sanoi: “Ensisijainen ja tärkein rauha on se, joka tulee ihmisten sieluihin, kun he ymmärtävät oman suhteensa, yhteytensä universumiin ja kaikkiin sen voimiin. Ja kun he ymmärtävät, että maailmankaikkeuden keskellä asuu Suuri Henki ja että tämä keskus on todella kaikkialla. Se on jokaisessa meistä.”
Heräämisen polussa, ellei ole samadhissa, on aina kaksi ääripäätä, kaksi sisäänkäyntiä, joista valita. On kaksi ulottuvuutta: toinen kohti puhdasta tietoisuutta, toinen kohti ilmiöiden maailmaa. Ylöspäin vievä virta kohti absoluuttista, ja alaspäin virta kohti Mayaa, ja kaikki se ilmenee, niin näkyvänä kuin näkymättömänä.
Suhteellisen suhde absoluuttiseen voitaisiin tiivistää seuraavassa Sri Nisargadatta Maharaj-lainauksessa: “Viisaus on tietää, etten ole mitään, rakkaus on tietää, että olen kaikki, ja näiden kahden välillä elämäni liikkuu.” Tästä liitosta syntyy uusi jumalallinen tietoisuus. Jotain syntyy näiden vastakohtien yhdistämisestä eli dualistisen näkemystavan romahtamisesta, mutta mikä on syntynyt ei ole asia, eikä se ole koskaan syntynyt. Tietoisuus kukkii luoden jotain uutta, mitä voi kutsua ikiaikaiseksi kolminaisuudeksi. Jumala-isä, transsendentti, tuntematon ja muuttumaton, on yhdistynyt jumalalliseen naiseuteen, joka on kaikkea muuttuvaa. Tämä liitto saa aikaan alkemiallisen muutoksen; eräällä tavalla kuoleman ja uudestisyntymisen.
Vedalaisissa opetuksissa jumalallista liittoa edustaa kaksi perusvoimaa, Shiva ja Shakti. Jumalien nimet ja kasvot muuttuvat koko historian ajan, mutta niiden perusominaisuudet pysyvät. Tästä liitosta on syntynyt uusi jumalallinen tietoisuus, uusi tapa elää maailmassa. Kaksi vastakohtaa ovat erottamattomasti yksi. Universaalinen energia, joka on ilman keskustaa ja rajoituksia. Se on puhdasta rakkautta. Mitään ei ole saatavissa tai menetettävissä, koska se on täysin tyhjä, mutta täysin täynnä.
Olipa kyseessä Mesopotamian mysteerikoulut, babylonialaiset ja assyrialaiset perinteet, muinaisen Egyptin uskonnot, muinaisen Afrikan nuubialaiset ja kemet-kulttuurit, shamaaniset ja syntyperäiset perinteet ympäri maailmaa, antiikin Kreikan mystiikka, gnostilaiset, ei-dualistit, buddhalaiset, taolaiset, juutalaiset, zarathustralaiset, jainalaiset, muslimit, tai kristityt; huomaa, että kaikkia yhdistävänä linkkinä on korkein hengellinen oivallus, joka on mahdollistanut niiden kannattajille samadhin ymmärtämisen.
Varsinainen sana samadhi tarkoittaa jotain sellaista, että ymmärtää samuuden eli ykseyden kaikessa. Se merkitsee yhteyttä. Se yhdistää kaikki itseäsi koskevat näkökohdat. Mutta älä sekoita älyllistä ymmärtämistä samadhin tosiasialliseen toteutumiseen. Juuri sinun hiljaisuutesi ja tyhjyytesi yhdistää kaikki elämän spiraalin tasot. Samadhin muinaisen opetuksen kautta ihmiskunta voi alkaa ymmärtää kaikkien uskontojen yhteistä lähdettä ja palautuu taas kerran linjaan elämän kiertokulun, Suuren Hengen, Dhamman tai Taon kanssa.
Spiraali on silta, joka ulottuu mikrokosmoksesta makrokosmokseen. DNA:sta sisäiseen Lotus-energiaan, joka ulottuu chakrojen läpi, galaksien spiraalivarsiin. Jokainen sielun taso ilmenee spiraalina, jatkuvasti kehittyvinä oksina, jotka elävät, tutkivat. Todellinen samadhi tuntee tyhjyyden itsen kaikilla tasoilla. Kaikissa sielun suojakuorissa. Spiraali on dualismin ja elämän ja kuoleman kiertokulun loputon leikki. Ajoittain unohdamme yhteytemme lähteeseen. Linssi, jonka läpi katsomme, on hyvin pieni, ja pidämme itseämme rajoittuna olentona kulkemassa maan päällä, vain jälleen kerran tehdäksemme matkan takaisin lähteeseen; keskukseen, joka on kaikkialla.
Chuang Tzu sanoi: “Kun ei ole enää eroa tämän ja tuon välillä, sitä kutsutaan Taon hiljaiseksi pisteeksi. Kierteen keskipisteessä voi nähdä äärettömän kaikessa.” Muinaisella mantralla “om mani padme hum” on runollinen merkitys. Yksilö herää eli tajuaa jalokiven lootuksen sisällä. Todellinen luontosi herää sielun sisällä, maailmana maailmassa. Hermetismin periaatteen mukaan “Kuten yllä niin alla, kuten alla niin yllä”, voimme käyttää vertauskuvia voidaksemme ymmärtää mielen ja hiljaisuuden välistä suhdetta, suhteellisen ja absoluuttisen suhdetta.
Yksi tapa saada kuva samadhin ei-käsitteellisestä luonteesta on käyttää mustaa aukkoa vertauskuvana. Mustaa aukkoa on perinteisesti kuvattu avaruuden alueeksi, jonka massiivinen gravitaatiokenttä niin voimakas, ettei siitä voi paeta valoa tai ainetta. Uudet teoriat olettavat, että kaikilla esineillä pienimmistä mikroskooppisista hiukkasista makrokosmoksen muodostelmiin kuten galakseihin, on musta aukko tai salaperäinen singulariteetti/vääristymä keskellä. Tässä vertauskuvassa aiomme käyttää tätä uutta musta aukon määritelmää “keskuksena joka on kaikkialla”. Zenissä on monia runoja ja koaneja, jotka tuovat meidät kasvotusten portittoman portin kanssa. Sinun on läpäistävä portiton portti ymmärtääksesi samadhi.
Tapahtumahorisontti on aika-avaruudessa oleva raja, ja sen yli tapahtumat eivät voi vaikuttaa ulkopuoliseen tarkkailijaan. Se tarkoittaa, että et voi tietää mitään, mikä tapahtuu tapahtumahorisontin ulkopuolella. Voi sanoa, että mustan aukon tapahtumahorisontti on kuin portiton portti. Se on kynnys itsen ja ei-itsen välillä. Ei ole “minua”, joka kulkee tapahtumahorisontin läpi. Musta aukon keskellä on yksiulotteinen singulariteetti, joka sisältää miljardien aurinkojen massan käsittämättömän pienessä tilassa. Itse asiassa äärettömän massan. Kirjaimellisesti maailmankaikkeus jossain äärettömästi pienemmässä kuin hiekan jyvässä. Singulariteetti on jotain käsittämätöntä ajan ja paikan tuolla puolen. Fysiikan mukaan liike on mahdotonta, asioiden olemassaolo on mahdotonta.
Mitä se sitten onkaan, se ei kuulu havaintojen maailmaan, mutta sitä ei voi kuvata pelkäksi hiljaisuudeksikaan. Se on hiljaisuuden ja liikkeen tuolla puolen. Kun ymmärrät keskuksen, joka on kaikkialla ja ei-missään, duaalisuus hajoaa, muoto ja tyhjyys, aika ja ajattomuus. Sitä voisi kutsua dynaamiseksi hiljaisuudeksi tai paljon puhuvaksi tyhjyydeksi keskellä absoluuttista pimeyttä. Taolainen opettaja Lao Tse sanoi: “Pimeyden pimeys on yhdyskäytävä kaikkeen ymmärtämiseen”. Kirjailija ja vertaileva mytologi Joseph Campbell kuvailee toistuvaa symbolia, osaa muinaisesta filosofiasta, jota hän kutsuu Axis Mundiksi; keskipiste eli korkein vuori. Napa, jonka ympärillä kaikki pyörii. Kohta, jossa paikallaanolo ja liike ovat yhdessä. Tästä keskuksesta syntyy mahtava kukkiva puu.
Bodhi-puu, joka liittyy kaikkiin maailmoihin. Kuten aurinko imeytyy mustaan aukkoon, kun sinä lähestyt suurta todellisuutta, elämäsi alkaa kiertää sitä ja sinä alat kadota. Kun lähestyt läsnäolevaa itseä, se voi olla pelottavaa ego-rakenteelle. Portin vartijat ovat paikalla testatakseen niitä, jotka ovat matkallansa. On oltava halukas kohtaamaan suurimmat pelkonsa ja samaan aikaan hyväksymään oma luontainen voimansa. Tuoda valoa alitajuisille kauhuille ja niihin piiloutuneelle kauneudelle. Jos mielesi ei ole liikuttunut, jos ei ole itseä reagoimassa, niin kaikki alitajunnan tuottamat ilmiöt syntyvät ja menevät pois. Tämä on se henkisen matkan kohta, jossa uskoa tarvitaan eniten.
Mitä me tarkoitamme uskolla? Usko/luottamus ei ole sama kuin uskomus. Uskomus on jonkin asian hyväksymistä mielen tasolla tuomassa mukavuutta ja varmuutta. Uskomus on mielen tapa nimetä tai valvoa kokemusta. Usko/luottamus on itse asiassa päinvastoin. Usko on pysymistä täydellisen tietämättömänä, hyväksymällä se, mitä tahansa nousee tiedostamattomasta. Usko on antautumista singulariteetin vetovoimaan, itsensä haihduttamiseen ja hajottamiseen, jotta päästäisiin portittoman portin läpi. Galaksin kehitys ja rakenne ovat läheisesti sidoksissa sen mustan aukon mittakaavaan samalla tavalla kuin evoluutiosi on sidottu läsnäolevaan Itseen, singulariteettiin, joka on sinun todellinen luontosi.
Emme näe mustaa aukkoa, mutta voimme tuntea sen siitä, miten muut asiat liikkuvat sen ympärillä, miten se vaikuttaa fyysiseen todellisuuteen. Samoin mekään emme voi nähdä todellista luontoamme. Läsnä oleva itse ei ole mikään asia, vaan voimme tarkkailla valaistunutta toimintaa. Kuten Zen-mestari Suzuki sanoi: “Tarkkaan ottaen, ei ole valaistuneita ihmisiä. Vain valaistunutta toimintaa on.” Emme voi nähdä sitä, kuten silmäkään ei voi nähdä itseään. Emme voi nähdä sitä, koska se on sitä, jonka avulla näkeminen on mahdollista. Kuten musta aukko, samadhi ei ole “ei mitään”, eikä kumpikaan ole asia. Se on “ei asian” ja “asian” dualistisuuden romahdus. Ei ole yhtä porttia päästä suureen todellisuuteen, vaan on olemassa äärettömästi polkuja.
Dharman polut ovat kuin loputon kierre ilman alkua ja loppua. Kukaan ei voi ohittaa portitonta porttia. Kukaan ei ole sitä koskaan keksinyt miten, eikä kukaan koskaan keksi. Ei kukaan voi kulkea portittomasta portista, joten ole siis “ei-kukaan.” Samadhi on poluton polku, kultainen avain. Siinä loppuu samaistumisemme itsen rakenteisiin, jotka erottavat sisäiset ja ulkoiset maailmat toisistaan. On olemassa monia kehitysmalleja, jotka kuvaavat itsen rakenteen kerroksia ja tasoja. Käytämme erästä hyvin vanhaa esimerkkiä. Upanishadeissa atmania eli sielua peittäviä kuoria kutsutaan nimellä kosha. Kukin kosha on kuin peili, kerros itsen rakennetta; verho tai mayan taso, joka eksyttää meidät ymmärtämästä todellista luontoamme, jos samastumme siihen.
Useimmat ihmiset näkevät nämä heijastukset ja uskovat, että sitä he juuri ovat. Yksi peili heijastaa eläinkerrosta, fyysistä kehoa. Toinen peili heijastaa mieltäsi, ajatuksiasi, vaistoasi ja käsityksiäsi. Toinen taas sisäistä energiaasi eli pranaa, jota voit tarkkailla kääntyneenä sisäänpäin. Eräs peili heijastelee kuvitteellisella tasolla, joka on korkeampaa mieltä tai viisauskerrosta, ja siellä on kerroksia transsendentaalisesta eli ei-dualistisesta autuudesta, jota koetaan kun lähestytään samadhia. On olemassa mahdollisesti lukemattomia peilejä tai näkökulmia itseen, ja voimme eritellä niitä, ja ne muuttuvat jatkuvasti.
Useimmat eivät ole vielä löytäneet pranaan liittyvää, korkeampaa mieltä ja ei-dualistisen autuuden kerroksia. He eivät edes tiedä, että niitä on olemassa. Nämä kerrokset kertovat elämästäsi, mutta et näe niitä. Piilotetut peilit todella kertovat elämästämme enemmän kuin näkyvät. Ne ovat näkymättömiä, koska useimmille ihmisille ne eivät ole täysin tietoisuuden piirissä. Kuten Indran jalokiviverkossa, peilit heijastavat toisiaan ja heijastukset heijastavat toistensa heijastuksia loputtomiin. Muutos yhdellä tasolla vaikuttaa samanaikaisesti kaikilla tasoilla. Jotkut näistä peileistä voivat jäädä varjoon, ellei meillä ole onnea saada pätevä opas auttamaan niiden valottamisessa.
Tosiasiassa me emme tiedä mitä emme tiedä. Kuvitellaanpa nyt, että rikkoisitte kaikki peilit. Ei ole mitään, mikä heijastaisi sinua takaisin itsellesi. Missä sinä olet? Kun mieli muuttuu, peilit eivät enää heijasta. Ei ole enää subjektia ja objektia. Älkää kuitenkaan sekoittako alkutilaa olemattomuuteen tai unohdukseen. Tämänhetkinen itse ei ole jotain, mutta se ei ole myöskään ei-mitään. Lähde ei ole mikään asia, se on itse tyhjyyttä tai hiljaisuutta. Juuri tyhjyys on kaikkien asioiden lähde. Muoto toteutuu täsmälleen tyhjyytenä, tyhjyys toteutuu täsmälleen muotona. Tämä lähde on loistava luomisen kohtu, joka on raskaana kaikista mahdollisuuksista.
Samadhi on persoonattomuuden tajunnan herääminen. Kuten unta nähtyäsi, herätessäsi ymmärrät, että kaikki unessa oli vain mielessäsi. Kun samadhin käsittää, silloin käsittää, että kaikki tässä maailmassa tapahtuu energian ja tietoisuuden tasoilla. Kaikki on peilejä peilien sisällä, unia unissa. Se “sinä” joka luulet olevasi, on sekä uni että unen näkijä. Mitä sanomme tässä elokuvassa, anna sen mennä, älä takerru siihen. Sielu näkee unta, näkee unta sinusta. Uni on kaikkea, mikä muuttuu, mutta on mahdollista ymmärtää muuttumaton. Tämä ymmärtäminen ei voi tapahtua rajoittuneella yksilöllisellä mielellä.
Kun palaamme Nirvikalpa Samadhilta, peilit alkavat taas heijastaa ja on selvää, että maailma, jossa nyt ajattelet eläväsi, on itse asiassa sinä. Ei se rajoittunut sinä, joka on vain tilapäistä heijastumaa, vaan se joka tuntee todellisen luontonsa kaiken olevaisen lähteenä. Tämä korkeamman viisauden koitto, alkio, prajna tai gnosis on syntynyt samadhista. Jobin kirjan mukaan chokmah eli viisaus tulee tyhjyydestä. Tämä viisauden kohta on äärettömän pieni ja silti käsittää koko olevaisuuden, mutta se pysyy käsittämättömänä, kunnes sille on annettu muoto peilien palatsissa. Muoto on nimeltään “binah”, korkeamman viisauden kehittämä kehto, joka antaa muodon Jumalan alkuhengelle.
Peilien tai mielen olemassaolo ei ole ongelma. Päinvastoin, ihmisen väärä käsitys on siinä, että samaistamme itsemme niihin. Tämä harha, että olemme rajoitettu itsemme, on Maya. Joogisissa opetuksissa sanotaan, että samadhin ymmärtämiseksi on tarkkailtava meditaatiokohdetta, kunnes se katoaa, kunnes sinä katoat siihen tai se sinuun. Vaikkakin kieli eri perinteissä on erilainen, pohjimmiltaan ne kaikki viittaavat itseidentifikaation ja itsekeskeisen aktiivisuuden lopettamiseen. Buddha opetti aina poissulkevasti. Hän neuvoi tutkimaan itsen rakenteen työskentelyä. Hän ei sanonut samadhista muuta, paitsi että se oli kärsimyksen loppu.
Advaita Vedantassa on termi “neti neti”, joka tarkoittaa “ei tämä eikä tuo”. Ihmiset, jotka ovat itsetuntemuksen polulla tutkivat todellista luonnettaan tai Brahmanin luonnetta havaitsevat ensin, mitä he eivät ole. Vastaavasti kristillisyydessä Avilan Pyhä Teresa kuvasi rukouksen lähestymistapaa negatiivisen polun perusteella eli Via Negativa. Hiljainen rukous, antautuminen ja sopusointu ovat ainoa tapa lähestyä absoluuttia. Tämän asteittaisen asia kerrallaan poistamisen prosessin kautta poistetaan kaikki mikä ei ole pysyvää, kaikki mikä muuttuu. Mieli, egorakenne ja kaikki ilmiöt, mukaan lukien itsen piilotetut kerrokset. Tiedostamattoman on tultava läpinäkyväksi, jotta se heijastaisi yhtä lähdettä. Jos on jotain syvällistä tietoa tai joku itsessä toimii tiedostamattomana, niin elämämme jää lukituksi osaksi piilokuvioiden labyrinttia, joka muodostaa tuntemattoman itsen.
Kun kaikki itsen kerrokset paljastuvat tyhjiksi, yksilö vapautuu itsestä, vapaaksi kaikista käsitteistä. Kehityksesi käännekohta on, kun ymmärrät, ettet tiedä kuka olet. Kuka kokee hengityksen? Kuka kokee maun? Kuka kokee laulun, rituaalin, tanssin, vuoren? Kuka todistaa todistajan, tarkkailee tarkkailijaa. Aluksi, kun huomaat tarkkailijan, näet vain väärän itsen, mutta jos olet sinnikäs, se antaa periksi. Kysy suoraan, kuka tai mikä kokee. Rohkeasti, pohjamutia myöten, koko olemuksellasi. “Gate, gate, paragate. Parasamgate, bodhi svaha.”
Ei ole itseä, joka herää. Ei ole sinua, joka heräisi. Se mistä heräät on illuusio erillisestä itsestä. Unelmasta rajoitetusta “sinästä”. Siitä puhuminen on merkityksetöntä. Itse asiassa itsen on lakattava olemasta, jotta se ymmärtäisi suoraan sen, mikä se on, ja kun se toteutuu, siitä ei voi sanoa yhtään mitään. Heti kun sanot jotain, olet taas mielessäsi. Olen jo sanonut liian paljon. Meillä on tavallisesti kolme tietoisuuden tilaa: herääminen, unennäkö ja syvä uni. Samadhiin viitataan joskus neljäntenä, tietoisuuden pohjatilana. Varhaisin hereilläolo, joka voi tulla läsnäolevaksi muiden tietoisuuden tilojen rinnalle. Vedantassa tätä kutsutaan Turiyaksi Muita Turiyan nimityksiä ovat Kristuksen tietoisuus, Krishnan tietoisuus, Buddha-luonto tai Sahaja Samadhi. Sahaja Samadhissa läsnäoleva itse pysyy mukana kaikkien ihmistoimintojen rinnalla.
Varhaisin herääminen, joka voi esiintyä muiden tietoisuuden tilojen rinnalla. In Vedanta this is called Turiya
Muita Turiyan nimiä ovat Kristuksen tietoisuus, Krishna-tietoisuus, Buddha-luonto tai Sahaja Samadhi. Se, joka on läsnä Sahaja Samadhissa, pysyy kaikessa ihmisen toiminnassa. Hiljaisuus on muuttumattomana muuttuvien ilmiöiden spiraalin keskellä. Ajatukset, tunteet, aistimukset ja energia pyörivät sen ympärillä kehänä, mutta hiljaisuuden tai minätunteen aste pysyy ulkoisen toiminnan aikana täsmälleen samanlaisena kuin meditaatiossa. On mahdollista, että nykyinen henkilö pysyy ehjänä syvän unen aikana; että “minä olen” tietoisuutesi ei tule ja mene, vaikka tietoisuuden tilat muuttuvat.
Tämä on joogista nukkumista. Laulujen laulussa eli Salomonin laulussa heprealaisesta Raamatusta eli Vanhasta Testamentista, sanotaan: “Nukun, mutta sydämeni herää”. Tämä ikuisen persoonattoman tietoisuuden tajuaminen heijastuu Kristuksen sanoissa, kun hän sanoi “Ennen Abrahamia oli: Minä olen.” Yksi tietoisuus, joka loistaa lukemattomien kasvojen, lukemattomien muotojen kautta. Aluksi se on kuin hauras liekki, joka syntyy sisäisistä vastakohdistasi. Maskuliininen tunkeutuva tietoisuus yhdessä feminiinisen eli avaamisen energian kanssa. Se on herkkä ja helposti katoava, ja siitä on tarkasti pidettävä huolta ja pidettävä se hengissä, kunnes se on kypsynyt. Samadhi on samanaikaisesti tietoisuuden ajaton tila ja vaihe kehitysprosessissa. Jotain orgaanista ja kasvavaa ajassa. Kun ihminen viettää enemmän aikaa samadhissa, nykyhetkessä ja ajattomassa, hän ottaa yhä enemmän suuntaa sydämestä, sielusta eli atmanista ja vähemmän ehdonvaraisista rakenteista.
Näin yksilö vapautuu alemmasta mielestä ja patologisesta ajattelusta. Sisemmät kytkennät muuttuvat. Energia ei enää virtaa alitajuisesti vanhoissa ehdollistuneissa rakenteissa. Hän toisin sanoen ei enää samaistu egorakenteeseensa, muodon ulkoiseen maailmaan. Samadhin tajuaminen vaatii niin suurta työtä, että siinä itsen täydellinen antautuminen kattaa koko olemisen, että se on oman olemisen täydellinen pyrkimys; kaikki energia. Se on ponnistelun ja antautumisen tasapainoa, yin ja yang. Eräänlainen yrityksetön yritys.
Intialainen mystikko ja joogi Paramahamsa Ramakrishna sanoi: “Älä etsi valaistumista, ellet etsi sitä kuten sellainen, jonka hiukset ovat tulessa, etsii lampea” Etsit sitä koko olemuksellasi. Oman egon ylittämiseen tähtäävä harjoitus vaatii paljon rohkeutta, valppautta ja sitkeyttä jotta alkio pysyy elossa. Ja että ei putoaisi takaisin maailmallisiin kuvioihin. Se vaatii halua vastustaa valtavirtaa, ja vastustaa matrixin murskavoimaa ja samsaran jauhinkiviä. Jokaisen hengenvedon, jokaisen ajatuksen, jokaisen toimen on palveltava lähteen toteuttamista. Samadhia ei tajua vaivalla eikä ilman vaivaa. Päästä irti yrittämisestä ja yrittämättämyydestä; se on dualismia, joka on olemassa vain mielessä.
Samadhin todellinen toteutuminen on niin yksinkertaista, niin huomaamatonta, että luonnostaan dualistinen kieli tulkitsee sen aina väärin. On vain yksi perustietoisuus, joka herää maailmana, mutta monien mielen kerrostumien hämärtämänä. Kun mielen kerros putoaa pois, yksilön olemus paljastuu kuin aurinko pilvien takaa. Kun kukin mielen kerros putoaa, ihmiset kutsuvat sitä erilaiseksi samadhiksi. He antavat nimiä erilaisille kokemuksille tai erilaisille ilmiöille, mutta samadhi on niin yksinkertainen, että kun sinulle sanotaan, mitä se on ja miten ymmärtää se, mielesi aina kadottaa sen. Itse asiassa samadhi ei ole yksinkertainen eikä vaikea; vain mieli tekee siitä sellaisen. Kun ei ole mieltä, ei ole mitään ongelmaa, koska mieli on pysäytettävä ennen kuin se toteutuu. Se ei ole mikään tapahtuma. Samadhin kaikkein suppein opetus löytyy kenties tässä lauseessa: “Pysy hiljaa ja tiedä.”
“Hiljaisuus on Jumalan kieltä. Kaikki muu on huonoa käännöstä”. –Rumi Kuinka voimme käyttää sanoja ja kuvia hiljaisuuden välittämiseen? Miten voimme välittää hiljaisuutta meluamalla? Sen sijaan, että puhuisimme samadhista henkisenä käsitteenä, tämä elokuva on radikaali kutsu toimettomuuteen. Kutsu meditaatioon, sisäiseen hiljaisuuteen ja sisäiseen rukoukseen. Kutsu pysäyttämiseen. Pysäytä kaikki, mitä patologinen ego-mieli ajaa. Pysy hiljaa ja tiedä. Kukaan ei voi kertoa, mitä hiljaisuudesta tulee. Se on kehotus toimia hengellisellä sydämellä. Se on kuin muistaisi jotain muinaista. Sielu herää ja muistaa itsensä. Se on ollut nukkuva matkustaja, mutta nyt tyhjyys herää ja tajuaa itsensä kaikkena. Et voi kuvitella rajoittuneella egoisella mielellä, mitä samadhi on, aivan kuten et voi kuvailla sokealle henkilölle, mikä väri on. Mielesi ei voi tietää. Se ei voi tehdä sitä. Tajuta samadhi on nähdä eri tavalla, ei nähdä erillisiä asioita, vaan tunnistaa näkijä.
Fransiskus Assisilainen sanoi: “Mitä etsit, se on mikä etsii.” Kun kerran olet nähnyt kuun, voit tunnistaa sen jokaisessa heijastuksessa. Todellinen itsesi on aina ollut siellä, se on kaikessa, et ole vain ymmärtänyt sen läsnäoloa. Kun opit tunnistamaan itsesi ja pysymään todellisenä itsenä mielen ja aistien ulkopuolella, on mahdollista kokea kunnioitusta mitä arkipäiväisimpiä asioita kohtaan. Me tulemme KUNNIOITUKSEKSI- Älä yritä olla vapaa haluista, koska halu olla vapaa haluista on haluamista. Et voi yrittää olla paikallasi, koska juuri ponnistuksesi on liikkumista. Tunnista hiljaisuus, joka on aina jo olemassa. OLE hiljaisuus ja tiedä. Kun kaikki mieltymykset hylätään, lähde paljastuu, mutta älä takerru edes lähteeseen.
Suuri todellisuus, Tao, ei ole yksi eikä kaksi. Ramana Maharshi sanoi: “Itse on vain yksi. Jos se on rajoitettu, se on ego, jos se on rajoittamaton, se on ääretön ja suuri todellisuus.” Jos uskot, mitä sanotaan, olet hukannut sen. Jos taas et usko, olet myös hukannut sen. Usko ja epäusko toimivat mielen tasolla. Ne tarvitsevat tietämystä, mutta jos aloitat oman tutkimuksen tutkimalla kaikkia oman olemisesi puolia, selvittämällä kuka tässä oikein tutkii, jos olet halukas elämään periaatteella “tapahtukoon ei minun tahtoni vaan korkeampi tahto”, jos olet valmis matkustamaan yli kaiken tietämisen, niin saatat ymmärtää mitä olen yrittänyt osoittaa. Vasta silloin pääset maistamaan yksinkertaisen olemassaolon syvällistä mysteeriä ja kauneutta. Elämälle on toinen mahdollisuus.
On jotain pyhää, tuntematonta, jonka voi löytää olemuksesi hiljaisissa syvyyksissä, käsitteiden ja dogmien ulkopuolella, ehdollistuneen aktiivisen toiminnan ja kaikkien mieltymysten tuolla puolen. Sitä ei hankita tekniikoilla, rituaaleilla tai käytännöillä. Ei ole “konstia” saada se. Ei ole järjestelmää. Ei ole mitään tietä Tielle. Kuten Zenissä sanotaan se on löytää alkuperäiset kasvosi ennen syntymääsi. Ei ole kyse lisäämisestä jotain itseesi. Se on tulemista valoksi itselleen; valoksi, joka hajottaa illuusion itsestä. Elämä pysyy aina täyttymättömänä ja sydän pysyy aina levottomana, kunnes se lepää siinä nimen ja muodon ulkopuolella olevassa mysteerissä.