UKK

Dyadit ovat jäsennelty muoto itsetutkiskelusta pareittain. Kaksi osallistujaa vuorotellen puhuu ja kuuntelee läsnä ollen, käyttäen yksinkertaista ohjetta, kuten “Kerro minulle kuka olet.” Tämä harjoitus mahdollistaa ehdollistumisten, esteiden ja kaavojen pintaan nousun, samalla kun se avaa tilaa todellisen luontosi suoralle kokemiselle.

Pelko ja vavistus, joita nyt nousee esiin, ovat itse asiassa merkki siitä, että jokin hyvin todellinen on käsillä. Monet IAM-retriittiin osallistuvista saapuvat paikalle samanlaisella vavistuksen tunteella. Siinä, että meidät nähdään raakana, suodattamattomana ihmisyytenämme ja sen mysteerin keskellä, jota emme tiedä itsestämme, on jotain sellaista, joka voi tuntua uskomattoman haavoittuvaiselta. Ja silti juuri tämä haavoittuvaisuus on muutoksen kynnys.
Itsetutkiskeludiadit eivät liity hiottujen ideoiden esittämiseen tai edes syvällisten asioiden sanomiseen. Niissä on kyse olemisesta sen kanssa, mikä on totta sillä hetkellä, vaikka se, mikä on totta, olisi: “En tiedä mitä sanoa.” Tai “Minua pelottaa jakaa.” Tai “Mieleni on tyhjä.” Jokainen rehellisesti läsnäolosta kumpuava ilmaisu on pätevä.
Saattaa kysyä: “Mitä muuta on sanottavaa sen jälkeen, kun olen kohdannut Todistajan ja kertonut, kuka luulen olevani?”... tässä kohtaa itsetutkiskelu herää todella eloon. Mieli haluaa saada kaiken selvitettyä ensimmäisellä kerralla, paketoida asian siististi kuin esityksen. Mutta Itse ei ole käsite, josta annetaan raportti. Se on avautuva mysteeri, joka paljastaa itsensä kerros kerrokselta ja usein hiljaisuudessa, tyyneydessä tai jopa naurussa, kun ymmärrämme jahdanneemme varjoja.

Sitä tuppaa tapahtumaan, että toistuvien dyadien myötä tutut kertomukset alkavat pehmetä ja jotain syvempää alkaa puhua… ei “minänä”, joka selittää asioita, vaan Olemisen liikkeenä. Jotkut istunnot saattavat tuntua kuivilta tai turhauttavilta; toiset taas saattavat yllättää tunteella tai oivalluksella, jota et osannut odottaa, puhdistusprosessin (menneen ehdollistumisen ja samskaroiden puhdistumisen) edetessä. Ajan myötä monet huomaavat, että dyadit auttavat hellittämään identiteetin tavanomaista otetta ja viittaavat kohti avaruudellisuutta, jota he olivat aikaisemmin vain nähneet vilaukselta, tai ehkä kyseessä on eräänlainen muistaminen.

Retriitin rakenne on suunniteltu tukemaan tätä prosessia lempeästi. Sinua ei heitetä yksin syvään päätyyn. Ohjatut ohjeet, päivän rytmi ja muiden samaa polkua kulkevien läsnäolo auttavat pitämään tilan turvallisena. Ja tiedä tämä: sinun ei koskaan tarvitse mennä pidemmälle kuin mikä tuntuu sinusta sillä hetkellä oikealta. Pelkässä aitoudessa on syvällinen voima.

Joten jos sinuun nousee epäröintiä, jaa se epäröinti. Jos hiljaisuus vallitsee, lepää siinä hiljaisuudessa. Tärkeintä ei ole se, mitä sanot, vaan se, mistä lähtökohdasta puhut. Tutki, mitä tunteissasi nousee esiin ja mitä kehossasi tuntuu vastustuksen muodossa.

Olemme nähneet monien aloittavan retriitin epävarmoina, hermostuneina tai jopa vastahakoisina, ja loppuun mennessä he säteilevät sitä hiljaista iloa, joka syntyy jonkin olennaisen uudelleenlöytämisestä itsessään. Kutsun sinua pitämään mielesi avoimena sille mahdolliselle, että se, mikä aluksi tuntuu epämukavalta, saattaa olla portti johonkin syvästi vapauttavaan.